Seikkailulla Skaraborgissa osa 3/3

Torstain aloitin suuntaamalla Skövden pohjoispuoliselle maaseudulle, paikkaan nimeltä Askeberga Skeppsättning. Askebergan laivalatomus on tiettävästi yksi skandinavian suurimpia ja Ruotsin toiseksi suurin laivan muotoon aseteltujen kivien muodostama oletettu hautauspaikka. Matkalla poikkesin katsomassa melkein reitin varrella erittäin hyvin säilynyttä Stora Rör- nimistä kumpuhautaa. Askebergassa minua oli vastassa vapaaehtoinen paikallisopas Martin, jolla oli paikasta erittäin paljon mielenkiintoista kerrottavaa. Koko Skaraborgin maakunta on maaperältään erittäin hedelmällistä ja se on ollut jo kivikaudella tiheään asuttua seutua. Muinaisjäänteitä ja irtolöytöjä alueella on paljon ja Askebergan läheisyydestä on tehty mm. suuri vuolukulta-löytö. Vuolukultaa ja -hopeaa käytettiin ainakin viikinkiajalla maksuvälineenä sekä uhrilahjana jumalille ja luonnonhengille.

 

Laivalatomuksella keskellä peltolakeaa oli todellakin kokoa! Sen sisään olisi voinut helposti parkkeerata täysperävaunu rekan ja laivan muotoon asetellut kivet olivat kooltaan pienen henkilöauton kokoisia. Martin kertoi minulle että alueella oli paikallisella Leader-hankerahoituksella tehty magnetometrisiä skannauksia ja pääsin tutkimaan skannauksen tuloksia. Alue oli skannattu 0,4m, 1m, 1,4m ja 2m syvyyksistä. Kuvista pystyi selvästi päättelemään että alueen eri maakerroksissa olisi yhtä ja toista mielenkiintoista löydettävää, kuten mahdollisesti muinainen lampi tai lähde, pienempi laivalatomus sekä matala kumpuhautalatomus. Suuren laivalatomuksen keskellä saattoi myös 1,4-2m syvyydessä erottaa koko laivamuodostelmaa pituussuunnassa halkovan selkeän ja täysin suoran linjan, jonka syytä voi vain arvailla, mutta alueen arkeologisiin kaivauksiin ei ole saatu virallista rahoitusta saati kaivauslupia. Alueen reunamalla olevan kesämökin perustusten kaivuussa oli 70-luvulla kuitenkin löydetty rautakautisen sepänpajan jäänteet ja rautaesineitä ja niistä on voitu päätellä että alueella on ollut pysyvää asutusta ainakin rautakaudella.

 

Minulla ei ollut torstaille muuta sovittua ohjelmaa ja Martinin suosituksesta lähdin Askebergasta Flistadin kirkolle katsomaan Rane nimisen viikinkikuninkaan hautakumpua joka oli saanut jäädä paikalleen pakanallisesta alkuperästään huolimatta myöhemmin rakennetun kirkon pihamaalle. Flistadista päätin lähteä maaseutukierrokselle. Tiesin ennestään että alueelta löytyy vielä lisäämielenkiintoisia muisnaisjäännöskohteita ja kauniita luonnonsuojelualueita ja suuntasin nokan kohti Flyhov Hällristningar- nimistä kalliokaiverrusaluetta. Harmikseni kaiverrukset oli peitetty talveksi isoilla pressuilla, kuulemma niiden suojelemiseksi. Kurkistin kuitenkin joidenkin pressujen alle sen verran että näin osan kaiverruksista. Kaiverrukset oli löydetty 1889 kahden pikkupojan toimesta silloisen sammalkerroksen alta. Nyt kallioalue oli puhdistettu ja kaiverruksia oli koko kallionlaen leveydellä usean kymmenen metrin matkalla.

 

Kalliokaiverruksilta ajelin Husabyn ja Västerplana nimisten kylien välissä sijaitsevalle luonnosuojelualueelle, jossa sijaisee useita hienoja retkeilyreittejä, putouksia, soita ja liuskekivikalliota leikkauksineen. Mutaisesta ja jälleen sateisesta kelistä johtuen, en lähtenyt huonosti varustautuneena patikoimaan vaan tyydyin autosta ja levähdyspaikoilta näkemiini maisemiin. Ajelin Medelplanan kirkolle asti, pieniä kyläkirkkoja ruotsalaisella maaseudulla näkyi riittävän vähintään 5km välein, ja palasin samaa tietä vähän matkaa jatkaakseni vielä Källbyhyn asti katsomaan Källbyn riimukiviä ja jatkoin mahdollisimman pieniä ja mutkaisia teitä Lundsbrunnin, Eggbyn ja Varnhemin kautta Skövdeen. Loppumatkasta maisemat olivat erityisen hienot kun sadepilvet repeilivät ja aurinko paistoin tammikuiselta taivaalta.

 

Perjantaiaamuna oli aika pakata tavarat, ottaa juna Skövdestä Tuhkolmaan ja palata lentäen kotiin, jossa sillä välin oli tullut edes hetkeksi oikea luminen suomalainen talvi.

 

<3 Sanna/ MagaLacrima