Seikkailulla Skaraborgissa Osa 2/3

Keskiviikkona starttasin heti aamun valjettua ennen yhdeksää jotta ehtisin käydä tutustumassa yhteen merkittävimpään muinaishauta-alueeseen Skarabogin alueella. Ekornavallen sijaitsee Falköpingin ja Varnhemin välimaastossa, alueella jolla sijaitsee erittäin runsaaasti esihistoriallisia muinaisjäännöksiä. Tiesin alueesta jo etukäteen ja osasin sen perusteella lähteä etsimään paikkaa. Matkalla Varnhemin kautta Ekornavalleniin poikkesin Varnhemin luostarikirkolla, joka on roomalais-goottilainen, arvion mukaan vuonna 1040 rakennettu ja 1234 tulipalon jälkeen uudelleenrakennettu, Ruotsin toiseksi vanhin kirkko. Luostarikirkon ympäristö puistoineen oli vaikuttava näky mutta erityisesti minua kiehtoi kirkon viereisen kukkulan laelta tehty muinaisjäännöslöytö, viikinkiaikaisen kirkon rauniot ja hautausalue. Kaivausten päälle rakennettu suojarakennus oli talvisaikaan kuitenkin suljettu, joten tyydyin tutkimaan ympäristöä, luostarin raunioita ja akveduktijärjestelmää sekä ihailemaan kirkon arkkitehtuuria.

 

Varnhemistä jatkoin suoraan Ekornavallenin hauta-alueelle.  Alue on laaja, joen ja kukkulan väliin sijoittuva rinnepelto jolla sijaitsee ainakin viisi kivikaudelta peräisin olevaa eri kuntoista käytävähautaa, kaksi varhaispronssikauden kumpuhautaa, sekä tiettävästi rautakaudelta seitsemäntoista pienempää kivikehää, yksi kolmikärkinen kivilatomushauta, kaksi suurempaa kivikehää sekä kahdeksan irrallista pystykiveä. Alueelta löytyy siis hautauksia ainakin 4300 vuoden ajalta. Lisäksi hautojen kivissä on erittäin runsaasti, lähes 300, kupin muotoista koloa, todennäköisesti uhrikuppeja. Alueen epäillään toimineen hautauksen lisäksi myös kulttuuri- tai uhripaikkana jonne on keräännytty viettämään yhteisön tärkeitä juhlia. Alueen käytävähautojen kammiot on sijoitettu kohtisuoraan pohjois-eteläsuuntaan niin että hautaan johtava käytävä antaa itään, mistä aurinko nousee kevätpäiväntasauksen ja syyspäiväntasauksen aikaan. Hautausalueelta on tehty myös runsaasti esinelöytöjä. Alue oli erittäin vaikuttava, varsinkin kun aurinko päätti juuri alkaa paistaa kun saavuin alueelle. Minulta vierähti yli tunti kiertäessäni tutkimassa lähes kaikki haudat ja kivet jotka alueella oli helposti paljaalla silmällä havaittavissa. Erityisen vaikuttava oli ”Jättiläisen uuniksi” kutsuttu, alueen suurin, vaikkakin vaurioitunut, käytävähauta.

 

Ekornavallenista jatkoin matkaani takaisin Skövdeen jossa minua odotti yritysvierailu Magic Man Tattoon and Art -studiolla. Studio sijaitsi kaupungin keskustan laitamilla omakotitaloalueella, studion omistajan, Micken kodin pohjakerroksessa, jonne oli asiakkaille oma sisäänkäyntinsä ja erittäin hyvät tilat. Studiossa minut otettiin hyvin vastaan ja pääsin seuraamaan Micken ja hänen oppipoikansa Linuksen työtä. Studiolla oli selkeästi panostettu hygieniaan ja asiakasturvallisuuteen. Sain vierailuni aikana hyviä vinkkejä kokeilemisen arvoisista tatuointikone-malleista ja muutenkin keskustelu oli puolin ja toisin hedelmällistä.  Studiovierailun jälkeen voin hyvillä mielin suositella studiota niille joita tekijöiden kädenjälki miellyttää.

 

Myöhäisen lounaan jälkeen otin vielä parhaani mukaan kaiken irti loppupäivän valoisasta ajasta. Ajelin Silverfalletin vesiputouksille ja luonnosuojelualueelle, jossa ihastelin maisemia ja alueen erikoista geologiaa liuskekivikallioneen ja täysin pyöreine ja sileine kivikiekkoineen. Pyöreille kivikiekoille maastossa ja putousten rannalla en keksinyt muuta selitystä kuin että korkeammalla ollessaan vesi on aikojen saatossa hionut kivet pyöreiksi. Alue oli siitä erikoinen että siitä oli vaikea sanoa oliko maasto luonnon vai ihmisen muokkaamaa, vaikka selkeästi alueella oli aikoinaan ollut raunioista päätellen ainakin mylly. Autolle palatessani törmäsin vielä hämärtyvässä varhaisillassa pähkinäpensaaseen. Suomessa kun ei juuri pähkinäpensaita näe, olin innoissani kun pääsin tutkimaan pensasta, tai oikeastaan puuta, ihan lähietäisyydeltä. Päivänvalon loputtua oli taas aika suunnata Skövdeen hankkimaan jotain iltapalaa.

 

jatkuu…

 

<3 Sanna/ MagaLacrima